Vieraiden kielten vaikeudesta
Maahanmuuttajat eivät työllisty puuttuvan kielitaidon vuoksi. Siksi heille on annettava suomen kielen opetusta sanotaan usein. Suomen kielen opetusta periatteessa annetaankin, missä annetaan. Kurssimahdollisuuksia on aivan liian vähän. Tasoeroja ei huomioida. Siellä ovat sekaisin melko sujuvaa suomea puhuvat, korkeakouluissa useita vieraita kieliä opiskelleet ja todelliset vasta-alkajat, joista osalla saattaa olla luku- kirjoitustaidoissakin puutteita. Saattaa olla hyvinkin turhauttavaa varsinkin niille vasta-alkajille.
Erityisesti puhuttaessa henkilöistä, jotka aikaisemmin eivät ole opiskelleet vieraita kieliä ovat kielikurssit edes vähän hyödyksi suomen kielen oppimisessa, mikäli ne toimivat vain sen todellisen, muussa yhteydessä tulevan kielenoppimisen tukena. Kielikurssilla voidaan käydä läpi kielen rakenteiden opettamista, tai vaihtoehtoisesti puhua oppilaille suomea. Jälkimmäinen ei eroa käytännössä tapahtuvasta kielenoppimisesta kuin hiukan huonompaan suuntaan. Teennäinen esimerkkilause ei aja samaa asiaa, kuin todellisessa asiayhteydessä kuultuna. Se työpaikalla määrätyssä tilanteessa kuultu lause palautuu myöhemminkin mieleen paremmin ja juuri sellaisissa tilanteissa joissa sitä tarvitaan.
Suomea osaamaton tai huonosti osaava olisi saatava nimenomaan sellaiseen työhön, jossa hän ei ole yksin. Koska se on vaikeaa, olisi hänet saatava jollain muulla keinolla suomea puhuvien ihmisten pariin. Pojan tai tytön mukana jalkapallo-, jääkiekko ym. harjoituksiin. Rauman Lukon jäsenenä ja ja jonkun juniorijoukkueen mukana toiminnassa saa erittäin hyviä samanmielisiä ystäviä, kunhan muistaa olla kehumatta omia lapsiaan ja ylistää vain muiden lasten lahjakkuutta ja kehityskykyä. Siis harrastukset ovat kielenoppimiseen hyvä keino. Poliittiseen puolueeseen liittyminen ja toiminnassa mukana olo antaa todella syvää samanhenkisyyttä ja pysyviä ystävyyssuhteita. Jopa perussuomalaiset ottavat riemuiten vastaan pari somalia, enemmistä ei ehkä ole tarvetta.
Miten sitten saada kielitaidoton mukaan johonkin vapaaehtoistoimintaan? Sanoisin, että maksavat ne kurssitkin, eikö voitaisi uhrata pientä kannustus ja kulukorvausrahaa houkuttimeksi?
Vähän niiden kielen rakenteiden opettamisen mielettömyydestä.
Suomen kielessä on ilmiö nimeltä astevaihtelu. Me suomea äidinkielenä puhuvat emme tee siinä juuri virheitä, lähinnä siitä syystä, että emme edes yritä miettiä jotain sääntöjä, mikä aste ja onko se ylipäätään astevaihtelun alainen sana. Otan yhden esimerkin sanasta, jota jotkut hienostelijat käyttävät osoittaakseen jonkilaista nippelitietoa. Jotkut kirjoittavat sanan, jossa soinnillinen dentaali-labiaali spirantti vaihtelee soinnittoman labiaaliklusiilin kanssa käyttäen viimemainittua joissakin taivutusmuodoissa. Siis viipeen, viipeellä, viipeettä ja niin edelleen. Koska perusmuoto on viive, ja siinä esiintyy heikko aste niin siinä on kyse käänteisestä astevaihtelusta. Väittämättä mitään siitä mikä on oikein esitän hieman asian mutkikkuutta.
En ole koskaan kuullut kenenkään sanovan viipeen, enkä ole sen muodon perusteluja kuullut. Ehkä viive - viipeen astevaihtelu seuraa toisaalta taive - taipeen mallia ja toisaalta sanan viipyä - viivyn astevaihtelua. Mutta hetkinen, siinä sanassa on suora astevaihtelu. Sen mukaan pitäisikin olla viipe - viiveen.
Pian kai joku sanoo myös haave - haapeen ja toive - toipeen. No tuon estämiseksi kerron, että niissä sanoissa ei ole astevaihtelua ollenkaan. Sekin asia on vieraskielisen aina tarkistettava sanakirjasta (kalliista). Kaikkia selviä sääntöjä sekoittavat vielä mm. erisnimet ja vierasperäiset äänteet. Siis blogata - bloggaan, josta on ollut hieman erimielisyyttä, menee astevaihtelussa kuten digata - diggaan ja lobata - lobbaan.
Sitten se lopullinen niitti kielioppisääntöjen opettamiselle. Suora lainaus kieliopista:
" Astevaihtelun alaisissa sanoissa on myös johdoksia. Johdosta taivutettaessa voi johdoksen kantavartalossa esiintyä samanlaatuista vahvan ja heikon asteen vaihtelua kuin johdoksen kantasanassakin, esim. tieto : tiedon (vrt. tietä- : tiedän), nide : niteen (vrt. nito- : nidon), kudin : kutimen (vrt. kuto- : kudon), kuvitella : kuvittelen (vrt. kuvitta- : kuvitan). Toisaalta on sellaisia monitavuisia johdostyyppejä, joissa johdoksen kantavartalo ei osallistu astevaihteluun, vaikka johdoksen taivuttaminen tuottaakin avo- ja umpitavun vaihtelua ja kyseinen kantasana omassa taivutuksessaan osallistuu astevaihteluun, esim. ko.di.ton : ko.dit.to.man (vrt. ko.ti : ko.din), sa.tut.taa : sa.tu.tan (vrt. sat.tu.a : sa.tun), tyt.tö.nen : tyt.tös.tä (vrt. tyt.tö : ty.tös.tä), i.sän.nöi.dä : i.sän.nöin (vrt. i.sän.tä : i.sän.nän).
Oliko joku, joka ei osannutkaan suomea?
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Hetsetseha he'kotoo epeva'e ešeeva ehova.
Ei sano mitään minulle. Sinähän olet kai opiskellut suomalais-ugrilaisia kieliä?
Ihan puhtaasta mielenkiinnosta kysyn sinulta Timo, mitä kaikkia kieliä puhut?
Kaukaa haettua. Ne suomenkielen rakenteet, joita maahanmuuttajille opetetaan, ovat kyllä sijamuodot, persoonapronominit ja verbien taivutus, joka sekään ei ole niin tärkeä. Pääasia on, että sanavarasto on laaja ja sanoja osaa mättää peräkkäin niin, että viesti kulkee.
Astevaihtelut ja niistä sanojen johtaminen tulevat suomalaisellekin opiskelijalle ensi kertaa vasta lukion äidinkielen kurssissa. Sen jälkeen koko asiaan ei palata, ellei yliopistossa erikseen halua siihen paneutua.
Suurin hankaluus suomenkielen opiskelussa koskee tiettyjen maahanmuuttajaryhmien haluttomuutta tämän kielen oppimiseen, eivät suinkaan hankalat rakenteet. Esimerkistäsi on kyllä pakko vetää se johtopäätös, että omat äidinkielen opintosi ovat melko alkuvaiheessaan.
Rauman Lukon tuleva ketju on ilmeisesti, Hassan, Ismael ja Turkylmaz?
Muistan lukeneeni, ettei maahanmuuttajilla ja suomalaisilla ole yhteisiä harrastuksia, koska suomalaisten harrastamiseen liittyy läheisesti alkoholi.
Heipä hei! Minulla on ranskalainen ystävä joka joskus yritti alkaa opiskelemaan Suomea. Hän oli saanut jostakin kirjan, joka alkoi sanalla Halla. Kohta tuli sanoja kuten "kuuraparta, tuiskutukka, koukkuleuka akka, maa kallis isien, semmoinen, tuommoinen jne". Arvatkaapa, oliko minulla työtä selvittää sanojen merkitystä ja niiden esiintymistiheyttä jokapäiväisessä keskustelussa?
Valitettavasti hänen motivaationsa lopahti ja hän siirtyi opiskelemaan Ruotsia.
Hyvin on pärjännyt.
#4 "Suurin hankaluus suomenkielen opiskelussa koskee tiettyjen maahanmuuttajaryhmien haluttomuutta tämän kielen oppimiseen, eivät suinkaan hankalat rakenteet."
Suurin hankaluus on tuo vanha ruotsinkielinen kolinisaatiojäänne joka ei ole orientoitunut Suomeen suomalaisina ja sekoittaa uussuomalaistenkin kieliopinnot lakisääteisillä vaatimuksillaan ruotsin oppimisesta suomen kielen lisäksi. Tuossa on maahanmuuttajalle vaatimusta aivan liikaa.
Tommi Salenius #3
Puhun suomea äidinkielenäni ja ruotsia, koska olen asunut Ruotsissa. Saksaa puhun sillätavalla vähän ilman kielioppia ja pienehköllä sanavarastolla, mutta ymmärrän hyvin arkipuhetta ja pystyn myös melko sujuvasti vastailemaan. Serbokroatiaa aloin opetella 42 vuotta sitten kun parakkiasumisessa uskoin naapureiden oleva jugoslaaveja. Serbokroatia johti vertailemaan sitä kieltä myöhemmin venäjään ja siitä lähti venäjänopettelu alkuun. Serbokroatiaa puhuin kohtalaisesti, mutta koska se haittasi hirveästi venäjän puhumista aloin tietoisesti unohtamaan sitä -82 kun muutin Suomeen. Ajattelin ettei sitä kieltä Suomessa tulla koskaan tarvitsemaan. (Samasta ilmiöstä kertoo Nils-Erik Hansegård kirjassaan: Tvåspråkighet eller halvspråkighet. Hän oli opetellut saamen ennenkuin alkoi opetella suomea.)
Venäjää ymmärrän hyvin, mutta oma puhe tökkii enkä tietenkään saa kohdalleen imperfektiivisiä ja perfektiivisiä verbejä.
Mila F #4
En ole koskaan edes aloittanut äidinkielen opintoja. Voisitko siksi vähän antaa lisäesimerkkejä siitä mitä lainatussa kappaleessa oikein tarkoitetaan!
Aion jatkaa tätä teemaa myöhemmin. Varmaan semantiikan puolella sillä kertaa.
Muhammed #5
Meillä on vähänlaisesti maahanmuuttajia. Ruotsin jääkiekkojoukkueessa on ollut jo afrikkalaistaustaisia pelaajia. Onhan Ibrahimovic heidän ehdottomasti kirkkain jalkapallotähtensä maailmalla. Meilläkin sentään on Hetemain veljekset ja Eremenkon veljekset. Pari lisää niin Suomikin alkaa menestyä.
Pot35 #6
Ranskalaiselle ruotsi onkin huomattavasti helpompaa kuin suomi. Eikä ruotsissa ole astevaihtelua kuin nimeksi.
MarkkuM #7
Koulussa voi valita oman äidinkielen toisen kotimaisen tilalle.
Tommi Salenius #3 ja #8
Niin, englanti jäi mainitsematta. Sen osaamistani olen valitellut jokusia kertoja. Ei ole koskaan ollut mitään halua sen opettelemiseen. Sellaisena pakkosyöttönä olen sen jotenkin oppinut. Luin joulun aikaan Riia Milovanovin väitöskirjan kognitiivisesta kielenoppimistutkimuksesta. Se ei ollutkaan kielitiedettä kuten luulin vaan aivotutkimusta, vaikka olikin tehty Turun yliopiston englannin kielen laitoksella. Nimeä en edes muista, mutta englanninkielinen se oli. Siinä osoitettiin, että musikaalisesti lahjakkaat oppivat helpommin oikean ääntämyksen. Minäkin opin, että musikaalisesti lahjattomana minun on kuunneltava vieraita kieliä oikealla korvalla.
Itse asiassa ihmettelen kuinka juuri kukaan ummikko voisi aikuisena oppia sujuvasti ja oikein puhumaan suomen kieltä. Jos ajattelemme esimerkiksi sanaa "vesi", niin sen genetiivi "veden", kuulostaa jo sangen oudolta. Puhumattakaan sitten, että objektiivina käytettävä partitiivi onkin yllättäen "vettä", siis ei: "minä juon vesi", vaan "minä juon vettä". Ja tämä on yksi sellainen esimerkki, jossa oikeat suomalaiset eivät koskaan tee virhettä. Entäpä sitten abessiivi "vedettä" tai illatiivi "veteen". Uskon, että ainakin minä tuskailisin otsa hiessä moisten väännösten kanssa, jos yhtäkkiä kylmiltään pitäisi alkaa pakertaa suomen kielen oppimiseksi.
Suomen kielen tekevät vaikeaksi myös, ei pelkästään lukuisat sijamuodot outoine taivuksineen, vaan myös erilaiset infinitiivit ja lausenvastikkeet sekä verrattaen runsas sanavarasto. Sanavarasto ei toki ole runsaudessaan verrattavissa englannin kieleen, jonne on otettu lainoja vähän sieltä sun täältä, mutta se on kuitenkin huomattavasti runsaampi kuin esimerkiksi ruotsissa, jossa orpolastakin kutsutaan viileästi sanalla "föräldrarlös". Yrittäkääpä myös selittää ummikolle, että miksi sanotaan "hiili" "hiilen", mutta sitten "hiiri" hiiren", j.n.e.
Edelliseen kommenttiini liittyen sellainen korjaus, että esimerkki "hiiri" "hiiren" ja "hiili" "hiilen" ei ole validi. Piti sanoa "siili" "siilin".
#T. Elonen: "Koulussa voi valita oman äidinkielen toisen kotimaisen tilalle."
Näytä muunnettu perusopetuslaki jossa maahanmuuttajien lapsille tarjotaan vapautusta pakkoruotsista? Ruotsi ei ole mikään toinen kotimainen, tuo väittämä on pelkkää propagandaa. Tiedätkö minkälaista symbolia tuosta kielestä käytetään, vai Ruotsin lippua. Pellekin tietää että ruotsi on Ruotsin kieli, saame voisi olla kotimainen kieli.
Aloittelin tässä espanjan alkeet. Virolainen opettaja kaksi n. tusinan ryhmää. Maksan itse niinkuin tiedätte kansalaisopiston jokaiselle suomalaiselle maksavan. Ei maksa paljon. Kirjat ja CD ovat kalleimmat. Pääosa opiskelusta tapahtuu kotona.
Samanlaiset mahdollisuudethan on maahanmuuttajillakin, miksei ne voi opiskella myös kansalaisopistossa niinkuin alkuperäisasukkaatkin? Tulisi halvemmaksikin!
#4. "Pääasia on, että sanavarasto on laaja ja sanoja osaa mättää peräkkäin niin, että viesti kulkee." Hyvin tiivistetty ja täyttä asiaa!
Tunnen tyyppejä, jotka tulevat hyvin juttuun tällä systeemillä.
Turhaan ei parane ujostella. Rohkeasti sekaan vaan !
Siinä me suomalaiset olemme turhan ujoja ja itsekriittisiä.
Mamuille olisi kuitenkin se toinen kotimainen paljon helpompaa oppia, kuin suomi. Opiskelupaikat olisivat myös herkemmässä paremmalla kielitaidolla ja muutenkin ruotsinkielen ansiosta.
#18: "Mamuille olisi kuitenkin se toinen kotimainen paljon helpompaa oppia, kuin suomi. Opiskelupaikat olisivat myös herkemmässä paremmalla kielitaidolla ja muutenkin ruotsinkielen ansiosta."
Siksi heitä varmaan onkin muuttanut suhteessa eniten mm. Närpiöön, jossa he käyttävät ruotsin kieltä ja ovat työssä kasvihuoneviljelmillä. Kaikki ovat tyytyväisiä, niin mamut kuin paikallisetkin.
Kommentti #17
Ulkomaalaiset opiskelevatkin enimmäkseen kansalaisopistoissa ja maahanmuuttajille suomen tai ruotsin kielen opiskelu on ilmaista.
Vähän kirjoituksessani erottelinkin niitä, jotka ovat opiskelleet useitakin vieraita kieliä niistä jotka eivät ole opiskelleet juuri mitään muutakaan.
Nykyään on todella käsittämättömän helppoa opiskella vierasta kieltä. Kaikenlaiset laitteet, joilla voi kuunnella kaukaisimpiakin radioasemia, MP3 soittimet, ja ääni lähes aito. Sitten sopii kysyä, monellako suomea osaamattomalla maahanmuuttajalla on tietokone?
"Sitten sopii kysyä, monellako suomea osaamattomalla maahanmuuttajalla on tietokone?"
Monella. Sanoisin että kaikilla, jotka ovat muuttaneet työn tai opiskelun takia, enkä vähättelisi koneiden määrää myöskään niissä tapauksissa, kun suomeen on muuttanut aviomies tai -vaimo (tms. vakituinen kumppani).
Heikki Ojala #18
Onhan näitä pidgin ja kreolikieliä. Minä kyllä antaisin maahanmuuttajalle mahdollisuuden oppia myöhemmin useiden vuosien, vuosikymmentenkin kuluessa kunnollista suomen kieltä. Sitä alussa opeteltua pidgin kieltä ei nimittäin juuri pysty oikeaksi muuntamaan.
Vanhempi venäläinen jonkin verran suomea virheellisesti ääntävä sanoo kyllä lähes juksi (1), mutta ei enää juhdentekevää. Se juksi on alussa opittu, yhdentekevää, kun ääntämyksestä on jo selvempi kuva.
Gagarin, kiitos kommenteista
#17 Näin se ensivaikutelmalta on. Suomen opetuksessa olisikin käytettävä vähän erilaisia menetelmiä kuin englantia tai saksaa ruotsinkielisille opetettaessa.
#19 Maahnmuuttajat ovat kerääntyneet paljolti ruotsikielisille alueille, siksi että heidät on sinne otettu vastaan. Vähemmistöön kuuluvan on helpompi ymmärtää toista vähemmistöön kuuluvaa.
Tosiasia on myös, että maahanmuuttajien työllisyystilanne näillä alueilla on muuta maata parempi.
Upphew #22
Tällä ryhmällähän niitä tietokoneita on. Mutta sitten on se vähemmistö, jolla ei ole ja joille oikeastaan pitäisi järjestää tietokoneen hallintaa koskevia kursseja samoin kuin kielikoulutusta.
Huomautan, että se jää vieläkin huomattavasti halvemmaksi yhteiskunnalle kuin esimerkiksi sinun koulutuksesi.
Behmoinen #20
He eivät valitettavasti tule koskaan olemaan tyytyväisiä, niin kauan kuin Suomessa on joku, joka eroaa heistä niinkin radikaalisti, kuin äidinkieleltään.
Kyllä kai kielten oppimiseen vaikuttaa motivaatio, halu ja se paljon puhuttu "kielipää". Muistan lukeneeni Norbert Wienerin - kybernetiikan ja informaatioteorian toinen uranuurtaja - hämmästyttävästä kieltenoppimisesta. Wiener oli joskus 40-luvulla sairaalassa samassa huoneessa suomalaisen teekkarin kanssa. Kuultuaan, että huonetoveri oli suomalainen, hän alkoi tenttaamaan suomen rakennetta ja yleisempiä sanoja. Tähän meni kaksi päivää ja kolmantena keskusteltiin sitten suomeksi.
Suomi ei taida kuitenkaan olla kovin helppo. Osaako kukaan kääntää ruotsiksi sanan "juoksentelisinko"?
#27: juoksentelisinko? Ei ole mitään aavistusta mitä tuo on ruotsiksi? Vähintään neljä sanaa?
Tämähän on mielenkiintoinen keskustelu. Itse aloitin kerran venäjän kielen opiskelun mutta motivaatio lopahti pian ja käsittääkseni se on aika vaikea kieli opittavaksi. Usein venäjän kieltä kuullessani minulla on kuitenkin tunne että ymmärrän mistä puhutaan?
On aivan totta että maahanmuuttajille voisi olla helpompaa opettaa ruotsia. Heille aukenisi kielellisesti koko Skandinavia saman tien ja miksei helpottaisi myös saksan opiskelun suhteen. Todellakin tätä kautta katsoen "pakkoruotsi" voi osoittautua monessa suhteessa vielä todella arvokkaaksi pääomaksi Suomelle.
Kalevi Kantele ja myös Auria
Juoksentelisinko on ruotsiksi suurin piirtein: Skulle jag springa lite grann då och då? Asia on kuitenkin niin, ettei sitä suinkaan käännetä eikä ole oikein kääntää tuolla tavalla kuin harvoin. Ruotsalainen ilmaisu tietenkin riippuu tilanteesta ja tarkoituksesta. Kun suomalainen kilpajuoksija kysyy valmentajaltaan lämmittelyohjeita: juoksentelisinko? Kysyy ruotsalainen: Skall jag värma upp mig genom att jogga? Tämä on ydinsyy siihen, miksi kielet ovat niin vaikeita. Jotta tosiaan osaisi vierasta kieltä on tunnettava jokainen tilanne, edellytykset ja taustat erikseen. Eikä sitä tehdä kahdessa päivässä, eikä kahdessa vuodessakaan.
Käännös, jonka kuulin lukion kielten lehtorilta: "jag vet inte, om jag skulle springa hit och dit, utan att jag har ingen ändamål". Anteeksi tod. näk. kielioppi- ja kirjoitusvirheet. Tiedättehän pakkoruotsin tuloksellisuuden.
Suomen kieli on se mikä se on. Kielet muuttuvat aikojen myötä ja suomen epäonneksi äännemuutokset ovat johtaneet tämänhetkiseen astevaihteluun. Suomen kirjakieltä voisi kyllä säännönmukaistaa. Miten olisi vaikkapa tällainen muutos?
Alunperin: "Suomen kielen opetusta periaatteessa annetaankin, missä annetaan."
Säännöllistettynä: "Suomen kielen opetuksea periajatessa andataankin, missa andataan."
Tällä tavalla säännöllistetty kirjakieli tai yleiskieli olisi aika helppoa suomen puhujille. Vaikeinta olisi alkutotuttelu sekä lukemisen ja kuuntelemisen että kirjoittamisen ja puhumisen osalta.
Mutta muuttaisimmeko kieltämme vieraskielisten takia? Meille suomenkielisillehän suomi on helppoa tällaisenaan.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 31 kommenttia