Vieraiden kielten vaikeudesta 2.
Kun otsikossa kirjoitetaan suomeksi vieraat kielet, ajattelee lukija joko englantia, amharia tai jotain siltä väliltä. On tietysti vähän yllättävää, kun vieraana kielenä onkin suomen kieli ja sitä tarkastellaan ulkomaalaisen näkökulmasta. Kun erimielisyyttä oikeasta sanonnasta syntyy, usein onkin kyse vain siitä, kenen tai mistä näkökulmasta asiaa tarkastellaan. Ehkä tämänkertaisessa aiheessani, joka on liikeverbien tulla ja mennä ero, kyse on juuri siitä, mistä päin asiaa tarkastellaan.
Haluan näillä kirjoituksillani osoittaa todella miten vaikea asia kieli on. Viimeksi yhden sanan astevaihtelua selittäessäni, aika moni varmaan ymmärsi, että selittämällä ja kielioppisäännöillä asia, joka meille ei aiheuta mitään ongelmia muuttuu hyvinkin epäselväksi. Näitä astevaihtelupareja on yli kolmekymmentä. Jos lisätään joukkoon muut sananvartalon ja suffiksienkin vaihtelut, älykäs suomalainen ymmärtää, miten mahdotonta jollain muutaman viikon tai kuukaudenkin kurssilla on oppia suomi. Sellainen taksikuski, joka neljän viikon suomen kielen kurssilla on oppinut suomen paremmin kuin Astrid Thors, kuuluu satusetä Laaksosen urbaanisatuihin.
Tulla ja mennä liikeverbeinä ovat myös meille helppo juttu. Onko joku joskus joutunut pitempään harkitsemaan kumpaa sanaa pitäisi käyttää? Englannissa ja germaanisissa kielissä ainakin on melko vastaavat sanat, joten näitä kieliä puhuville niistä ei myös kovin isoa ongelmaa tule. Pienenä huomautuksena siitä, miten jo niidenkin kielten sanat eroavat suomen vastaavista. Turkulainen äidinkieleltään suomenkielinen saattaa sanoa: Jag går till Stockholm i vår. Ruotsalainen ehkä kommentoi: Ta med flytvästen för säkerhets skull. Eli suomeksi: Tarkoitus on sanoa, että menen Tukholmaan keväällä, mutta sanonta merkitseekin: Kävelen Tukholmaan keväällä. Siksi ruotsalainen kehottaa (koska se tapahtuu keväällä, ehkä heikoilla jäillä): Ota mukaan pelastusliivit.
Englannista pieni näyte: The coroner estimates he went into the water between midnight and five A.M. Hieman yllättäen ruumis onkin vapaaehtoisesti mennyt veteen. Huomaa myös aikamuto.
Esimerkiksi slaavit jakavat liikkumisen, ei suunnan vaan päämäärätietoisuuden mukaan. Venäläinen sanoo: Я иду домой. Hän voi silloin tarkoittaa, menen kotiin, tai että tulen kotiin. Я хожу пешком sensijaan tarkoittaa että hän tulee tai menee jalan. Ensimmäisessä on tärkeää määränpää (koti), jälkimmäisessä tapa miten mennään tai tullaan. Liikkumista ilmaisevat sanat jakaantuvat usein venäjässä kahdeksi eri sanaksi, verbiksi. Osaan uida tai uin saareen ilmaistaan eri verbeillä. Juosta, lentää, ajaa, matkustaa, kuljettaa, kiivetä jne, jakaantuvat samoin kahden eri verbin alueille. Milloinkaan liikkeen kuvaus ei jakaudu kuitenkaan suunnan mukaan.
Kun venäjän kielen tulla ja mennä sanoja korvaavat verbit jakaantuvat lisäksi aina kahdeksi eri verbiksi, joko imperfektiiviseksi, toimintaa kuvaavaksi verbiksi ja perfektiiviseksi toiminnan päättymistä tai täyttymistä kuvaavaksi verbiksi ollaankin jo neljässä eri verbissä. Lukuisilla eri prefikseillä (pri-, za-, po-, do-, o(bo)-, pro-, y-, vo-, näille verbeille saadaan lisämerkityksiä, voi ymmärtää, että venäjänkieliselle suomen kielen mennä ja tulla sanoja on vaikea ymmärtää.
Pyydänkin lukijoilta: Auttakaa venäläisiä maahanmuuttajia selittämällä ero tulla ja mennä sanojen välillä tai keksikää niille yleispätevä määritelmä!
Mila F tietysti tulee esittämään, ettei maahanmuuttajille kannata opettaa kuin tulla verbi. (Se esiintyy useammin vaikka saattaisi olettaa että niiden pitäisi esiintyä yhtä usein). Kyllä sillä pärjää, eikä tule sekaannuksia.
Toivon teidän pysyvän näissä liikeverbimerkityksissä. Seuraavassa blogissa sitten käsittelen niitä metafoorisemia merkityksiä. Kuten ihmettelen miksi puheliaaksi tullaan, mutta sanattomaksi mennään.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Eikö ole pääasia, että oppii kielen niin jotta tulee ymmärretyksi?
Kielioppia ja siihen liittyviä merkityksiä ehtii varmasti oppimaan ajan mittaan, mikäli niille tulee tarvetta.
Riittää kun oppii aluksia sanomaan minä mennä Ruotsi.
Muistui mieleeni Amerikassa kuulemani kuulutus lentokoneessa, joka seisoi edelleen kiitoradan vieressä ennen lähtöä:
-Ladies and Gentlemen, we are still waiting for another two passengers to be run over by the bus.
Kuulosti hirmuiselta!
Muhammedille totean, että mielestäni maahanmuuttajalla pitää olla oikeus oppia suomea heti alusta alkaen. Verrataanpa tikanheittoon. Heittäjän luulisi oppivan vain taulun ohi heittämisen, koska aluksi hän ei tahdo osua tauluunkaan. On kuitenkin joku dopamiinitekijä, joka saa hänet ajattelemaan enemmän sitä onnistunutta heittoa. Kymppiin osuttuaan hänen mieleensä palautuvat liikeradat joita hän käytti heittoonsa. Näin myös vieraskielinen, joka kovan miettimisen ja yrittämisen jälkeen tulee jotenkin ymmärretyksi sanottuaan: Minä mennä ruotsi tallentaa tuon onnistumisen aivojensa muistilokeroihin ikuisiksi ajoiksi. Hänen on hirveän vaikeata korvata sitä myöhemmin oikeammilla sanonnoilla.
Toinen häiriö, joka aiheutuu tuollaisesta kielestä, on se että vähitellen suomen kieli alkaa muuttua eräänlaiseksi pidgin tai kreolikieleksi. Se menettää kaikki hienoutensa, joista myös aion kirjoittaa joskus.
Gagarin #2
Tarkoitti varmaan two passengers who have been run over by the bus. Hyvän kielitaidon omaavalle näistä jutuista piisaa hauskaa. Ja kirjoittelevathan ja puhuvathan suomalaiset lääkäritkin vähän mitä sattuu journaaleihinsa, vaikka ihan suomeksi saavatkin sanoa.
Tuossa blogissa oli aika hyvä analyyttinen selvitys venäjänkielen menemistä ja tulemista tarkoittavista verbeistä. Aikoinaan ihmettelin, että miksi venäjässä on niitä niin paljon eikä niistä ottanut Erkkikään selvää mitä milloinkin piti käyttää. Silloin, siis Neuvostoliiton aikana, järkeilin, että niitä on niin paljon varmaan siksi, että siellä oli liikkuminen niin rajoitettua, että asia piti verbaalisesti kompensoida. Siitä puhe mistä puute!
Gagarin #5
Hauskasti päätelty. Se monipuolisuus on kyllä ollut niissä sanoissa jo ennen tsaarienkaan aikaa.
Venäjän kielen opiskelu on kieltämättä haastellisinta, siksipä sen opiskeluun pitäisi saada jo hyvissä ajoin mahdollisuus pakkoruotsin tilalle.
Tarve on kuitenkin kova, etenkin etelä-ja itäsuomessa!
Liikettä ilmaisevia verbejä...
Esim. "Joulu juhlista jaloin" on kaikille tuttu.
Heathrow:n kentältä kuultua:
Arheddis Varkenjaab and Aywellbe Fayed=
I hate this fucking job, and I will be fired
Arhevbin Fayed and Bybeiev Rhibodie=
I‘ve just been fired, and bye-bye everybody
Aynayda Pizaqvick and Malexa Kriest=
I need a piss quick, and my legs are crossed
Awul Dasfilshabeda and Nowaynayda Zheet=
Oo-ah, that feels better and now I need a shit
Makollig Jezvahted and Levdaroum DeBahzted=
My colleague just farted, and left the room, the bastard
Ps. Kun sanot: "Englannissa ja germaanisissa kielissä ainakin on...", niin huomaa että myös englanti on indogermaaninen kieli
JTS #7
Sitäkin on jo ehditty vastustaa mm. täällä US:n blogeissa. Vaihtoehtojakaan ei pienissä Itä-Suomen kouluissa ruotsin ja venäjän lisäksi voida antaa. Olisi kyllä mielenkiintoista nähdä hyväksyttäisiinkö venäjä ruotsin rinnalle. Epäilen että toistaiseksi, kun vastustetaan ruotsia, kaikki käy siihen tarkoitukseen.
Tapio Suhonen #8
Indogermaaninen kieli on tuo venäjäkin. Englanti on germaaninen kieli. Mainitsin sen erikseen noiden germaanisten kielten yhteydessä, koska monet ajattelevat germaanisina kielinä vain saksaa, flaaminkieltä ja skandinaavisia kieliä.
Herkkusienien viennin Suomesta Italiaan aloittanut Dalla Valle kertoi kerran televisiossa, että hänen anoppinsa on aina puhunut hänelle jatkuvasti, lähes tauoitta. Alkuunkin kun hän ei mitään ymmärtänyt hänen anoppinsa vaan puhui hänelle tuntikausia. Siten hän oppi suomen kieltä.
Muuan englantilainen aikoinaan kysyi minulta ovatko suomen ja venäjän kielet niin lähellä toisiaan, että me voimme ymmärtää toisiamme. Sanoin hänelle, että englannin ja venäjän kielet ovat kielitieteellisesti aika läheisiä sukukieliä tosilleen, mutta suomen kielellä ei ole mitään tekemistä niiden kummankaan kanssa.
Tiedoksi epäilijöille: suomen ja unkarin paljon hehkutettu sukulaisuus on huomattavasti etäisempää kuin englannin ja venäjän - tuo suomen ja unkarin sukulaisuus vastaa suurinpiirtein ruotsin ja Iranissa puhutun farsin kielen läheisyyttä toisilleen.
Timo. Slaavilaiset kielet määritellään kuitenkin indogermaanisten kielten omaksi alalajiksi.
Euroopassa siis kaksi vallitsevaa ryhmää indogermaaniset ja romaaniset kielet, poikkeuksena sekä kuriositeettina baskien euskara.
Suomalais ugrilaisten kielten voima ja runollisuus on kielen pitkässä historiassa. Suomen kielessä on jo historiallista arvoa, jos vertaa nuorehkoihin EU-kieliin, kuten latina (romaaninen) tai heetti (indogermaaninen).
Toinen asia on, voiko somali oppia suomenkielen metafysiikkaa.
Ps. Sekoitat vahvasti lähihistoriaa kielipolitiikkaan, näemmä. Germaaniset kielet eivät tarkoita valhallaa.
Viime kerralla jotkut sanoivat, että maahanmuuttajat eivät halua oppia suomea. Se on täysin mieletön lausahdus. Ruotsissa on suomalaisia eläkeläisiä, jotka eivät ole neljässäkymmenessä vuodessa oppineet ruotsia kuin tuolle Minä mennä Suomi tasolle.
Kyllä he silloin kolmekymppisinä 70-luvulla saattoivat sanoa, että eivät viitsi eivätkä erikoisemmin haluakaan oppia ruotsia. Hippunen psykologista silmää paljasti kuitenkin, että jos esimerkiksi ruotsin kielen taidon olisi voinut kaupasta ostaa, niin he olisivat olleet valmiit pistämään siihen koko omaisuutensa.
Mutta kun työssä oltiin jollain meluavalla koneella koko päivä yksin, kotona perheen kanssa puhuttiin suomea, ja jo uuden elämän aloittamiselle välttämättömän rahan niukkuus esti ulkopuoliseen elämään osallistumista, ei kielitaito kovin nopeasti kertynyt, vaikka Ruotsissa asuttiinkin. Varsinkaan sellaiset,jotka eivät koulussa olleet mitään kieliä opiskelleet eivät oikein tienneet miten ja mistä se pitäisi aloittaa olivat vaikeassa asemassa. Ja kun ei kieltä oppinutkaan niinkuin sitä odotettiin jäi vaihtoehdoiksi: Olen laiska, en halua tai sitten olen tyhmä. Ei meistä moni sitä viimeistä vaihtoehtoa valitse, mieluummin ei vaan haluta ja ollaan jopa laiskojakin mieluummin. Tämä pätee täysin meidän maahanmuuttajiimmekin.
.
#14:
Tuo pitää paikkansa suomalaisiin maahanmuuttajiin Ruotsissa. Lisäksi syynä ruotsin kielen oppimattomuuteen on myös se, että esimerkiksi Göteborgissa oli 70-luvulla sellaisia asumalähiöitä, joissa noin 80% oli äidinkieleltään suomalaisia ja tiettävästi joissain kaupoissa ja kioskeissa oli jopa vaikea saada palvelua ruotsin kielellä. Se oli sitä rasismin ja monikulttuurisuuden aikaa siellä - en finne igen!
Gagarin #12
Nuo kielten sukulaisuussuhteiden vertaukset ovat aivan oikein. Indoeurooppalaiset kielet jaetaan kentum ja satem kieliin luvun 100 ääntämisen perusteella. Kentum kieliä ovat läntiset romaaniset ja germaaniset kielet ja pienemmistä ryhmistä mm kreikka. (Vrt. enlannin century). Satem kieliä ovat itäisemmät slaavilaiset, balttilaiset kielet sekä albania ja armenia. Toinen tähän ryhmään kuuluva suuri ryhmä on indoiranilaiset kielet, mm intiassa puhuttavat kielet ja jälleen alaryhmänä persia (farsi) ja Afganistanin pääkieli pashtu. Viimemainitut kaksi ovat lähes ymmärrettäviä toisilleen. Suomen sata tulee näistä kielistä. Venäjässä se on nykyään sto.
Näitä vertauksia voisi jatkaa siten, että latvia on läheisempää sukua persialle ja pashtulle kuin ruotsille tai englannille.
Vähän epäonnistunut esimerkki tuo century. Se on tietysti latinaa, joka myös oli kentum kieli. Englannin hundred käy kyllä esimerkiksi, mikäli tuntee kielen historiaa. Siinä hnd konsonanttiryhmä vastaa knt (kentum) ryhmää. Esimerkkinä äännemuutoksista ei nyt tule mieleen kuin italian casa, joka englannissa on tullut muotoon house. Siitä myös se k>h.
Eikö kukaan osaa tai uskalla esittää mitään selvennystä sanojen tulla ja mennä käytölle? Kyllähän suomalaisen pitäisi tietää milloin sanotaan mennä ja milloin tulla? Vai eikö suomessa ole mitään järjestelmällisyyttä?
Tulipahan taas osoitettua, ettei suomen kieltä voi oppia kuin käytännössä kuulemalla minkälaiset ilmaisut ja mitkä sanat mihinkin sopivat. Ei niiden käytöstä mitään neuvoja voi antaa.
Yritän itse vastata omaan kysymykseeni. Olen joskus kysellyt, mitä eroa on tulla ja mennä sanoilla jossain illanistujaisissa. Siihen yleensä vastataan ensimmäiseksi, että tulla on liike puhujaan päin, mennä puhujasta poispäin. Olen sitten sanonut että voin sanoa sinulle että tulen teille huomenna, ja myös että menen teille huomenna. Kumpikin liike on meistä molemmista poispäin. Ne kuitenkin merkitsevät aivan eri asioita ja olisi väärin korvata jompikumpi toisella. Tulen teille huomenna keskittyy sinuun, kun taas menen teille huomenna ilmaisussa keskeinen asema on paikalla, teidän kodillanne. Se ilmaisu sisältää myös tiedon ettet ole itse paikalla, vaikka sinusta ei mitään puhutakaan.
Mennä ja tulla viittaavat päinvastaisiin suuntiin, sanoo ehkä joku. Hämeenlinnan asemalla olen kuullut VR:n virkailijan neuvovan, että juna raiteelta yksi menee Helsinkiin, ja juna raiteelta neljä Tampreelle. Molemmat siis menevät vaikka suunnat ovatkin päinvastaiset.
Kun hämeenlinnan asemalta lähtee juna Helsinkiin, voi joku sanoa että tuo juna menee Helsinkiin. Sama henkilö voi heti perään todeta, että se tulee helsinkiin klo 15.00. Kun jokin siirtyy pisteestä Hämeenlinna pisteeseen Helsinki voi toisessa pisteessä oleva henkilö sanoa siirtymistä sekä tuloksi että menoksi.
Se mitä verbiä käytetään riippuu siitä, katsotaanko asiaa puhujan, sen kenelle puhutaan tai kolmannen henkilön näkökulmasta tai myös liikkeen alku- tai loppupisteestä. Näistä näkökohdista riippuen läheneminen on tulla ja etääntyminen mennä. Kenen tai minkä näkökulmasta asiaa pitää katsoa on taas kokonaan uuden mietinnän aihe.
Tulemisessa on yleensä loppupiste keskeinen. Menemisessä itse siirtyminen. Junissa pysyäkseni Helsinkiin voi tulla junalla Turusta ja Hämeenlinnasta. Helsinkiin voi mennä junalla Turusta ja Hämeenlinnasta. Eikö sijaitakin Helsinkiin tulossa jo Helsingissä, kun sensijaan Helsinkiin meno on pitkä matka.
Jos tuo tulla/mennä dilemma on mielestäsi niin erikoinen suomen kielessä, niin syy siihen ei ole aivan minulle auennut. Kyllä esimerkiksi ruotsin "kommer" ja "går" tai englannin "come" ja "go" samoin kuin saksan "kommen" ja "gehen" ovat aivan samanlaisten pähkäilyjen alaisia verbejä. En oikein näe tässä mielessä pointtiasi.
En missään tapauksessa väitä, että saksaa tai ruotsia pystyisi oppimaan teoreettisesti, ilman kieliympäristössä olemista, yhtään sen paremmin kuin suomeakaan. Tässä tapauksessa kylläkin ongelmat ovat muualta tulevilla. Suomi, ruotsi ja saksa ovat tässä asiassa keskenään samantapaisia, eikä niiden kesken tämä ongelma ole suuri. Esitin pari juttua ruotsista ja englannista, että eroja on, joita ei varmaankaan koulun penkillä selvitetä, kuin ehkä osittain.
Tarkoituksenani onkin osoittaa, ettei vieras kieli, mikä tahansa kieli, ole mikään jollain koodiavaimella äidinkielestä saatava, vaan kokonaan erilainen tapa ajatella ja kielellisesti esittää asioita. Eikä niissä tavoissa logiikkaa ole kuin pinnallisesti.
Ja kyllä toisinpäin niihin venäjän liikeverbeihin sisältyy suomalaiselle ja ruotsalaiselle aivan yhtä paljon vaikeuksia. Ruotsalainenkin voi ihmetellä, miksi suomeksi mennään lentokoneella ja laivallakin. Kun ilmaisutapa on erilainen on ongelma täsmälleen yhtä suuri molemmin päin.
#20, Timo Elonen loihe lausuman:
Samantapainen verbipari on myös tuoda-viedä.
Raumalla asuvana lienet havainnut, että mainitulla paikkakunnalla nimenomaan noita teonsanoja käytetään omalaatuisesti. Siinä, missä muualla Suomessa on tapana käyttää mainittua teonsanaa "viedä", niin Timo Soinin synnyinkaupungissa sen tilalla onkin "tuoda".
Yksinkertaisena esimerkkilauseena voimme ottaa vaikkapa toteamuksen "vien sinut huomenna asemalle", joka Rauman seudulla on tietenkin "tuon sinut huomenna asemalle". Hämmentävää.
Cheers,
J. J.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 23 kommenttia